John Boynen kirjoittama Poika raidallisessa pyjamassa on teos, joka antaa Hitlerin Saksan tapahtumista varsin uudenlaisen kuvan. Tekstissä tapahtumat etenevät yhdenksänvuotiaan Brunon näkökulmasta, mikä on tämänkaltaiselle historiallisia tapahtumia käsittelevälle romaanille varsin erikoinen lähtökohta.
Brunon isä on korkea-arvoinen sotilas ja eräänä päivänä itse Hitler saapuu perheen kotiin illaliselle ja antaa hänelle uuden työtehtävän ”jossakin kaukana”. Perhe muuttaa Auschwitzin keskitysleirin viereen, sillä Brunon isä alkaa työskentelemään leirillä. Bruno näkee ikkunasta suuren aidatun alueen ja lähtee eräänä päivänä tutkimusmatkalle. Bruno on hyvin yksinäinen vanhojen kavereiden jäätyä Berliiniin, mutta tutkimusmatkalla hän ystävystyy aidan toisella puolella olevaan raitapukuiseen laihaan poikaan nimeltä Shmuel. Kirjan traaginen loppu saa lukijan pieneksi, tai vähän pitemmäksikin hetkeksi vaipumaan sellaiseen tilaan että ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Itse koin kirjan lopun hyvin vaikuttavaksi ja suosittelenkin, että jos joku aikoo tämän kirjan lukea, niin lukee sen samalla loppuun saakka, sillä juuri lopun tapahtumat vaikuttivat omalla kohdallani hyvin paljon koko mielipiteeseeni kirjasta.
Tätä teosta kuvataan usein koskettavaksi ja vaikka en haluakkaan olla imelä, niin oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että sitä se oli myös omasta mielestäni. Suuri osa tästä koskettavuudesta syntyy automaattisesti jo sen aiheen takia, sillä harvoinpa holokausti jättää ketään kylmäksi. Syy siihen miksi tämä teos vaikutti syvemmälle, kuin esimerkiksi historian kirja on se, että tapahtumia käsitellään Brunon näkökulmasta. Bruno on hyvin yksinkertainen, naiivi ja yksinäinen poika. Hän kyllä huomaa, että aidan toisella puolella asuvilla on kakilla samanlaiset raidalliset huonokuntoiset pyjamat ja että hänen ystävänsä Shmuel tuntuu laihtuvan päivä päivältä. Bruno ei kuitenkaan tunnu käsittävän, mitä aidan toisella puolella todella tapahtuu.
Brunon tietämättömyys saa lukijan välillä jopa ärsyyntymään, mutta se lienee Boynen tarkoituskin. Tässä kirjassa näin raskasta aihetta käsitellään näennäisen kepeästi ja esimerkiksi Hitler on Hilleri ja Auschwitz on Ausvitsi. Lapsinäkökulma jättää pois ylimääräisen moralisoinnin ja antaa lukijan itse täyttää aukot ja hyödyntää yleissivistystään tekstiä lukiessaan. Välillä tekisi mieli huutaa Brunolle, että etkö sinä nyt millään tajua, voitko sinä todella olla noin naiivi, mutta tuskinpa hän kuulisi.
Lapsen viattomuus on yksi suuresti vaikuttava tekijä romaanissa. Yksinkertaisuudestaan huolimatta Bruno ei ole paha. Hän vie ystävälleen ruokaa ja lopulta pukeutuu itsekkin raidalliseen pyjamaan ja menee aidankolosta Shmuelin puolelle. Poikien kohtalo on surullinen ja on huomattavaa, että lapset vetoavat lukijan tunteisiin aivan erilailla, kuin jos samaa aihetta käsiteltäisiin aikuisen silmin. Aikuinen on kiero ja elämän kovettama, mutta lapsen hyväuskoisuus ja tietämättömyys kaikesta siitä pahasta saa varmasti lähes jokaisen ihmisen kokemaan sympatiaa. Lapsuus on jotakin mihin kaikki pystyvät samastumaan.Itse pidin romaanista hyvin paljon juuri sen takia, että tiesin oman ajatteluni olleen joskus varmasti ainakin lähes yhtä mustavalkoista. Jos joku ei ole tätä teosta vielä lukenut, niin omasta puolestani kannustan tekemään sen mahdollisimman pian!
-BSTRD
Hyvin kuvailet lasta kertojana. Tekstisi oli mielenkiintoista luettavaa ja herätit mielenkiintoni kirjaa kohtaan.